keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Land ahoy

Parasta on kun hankaluuksista huolimatta lopputulos on just sitä mitä pitääkin! Ainakin vähän kauempaa tarkasteltuna. Tämän maximekon kanssa kävi juurikin niin.

Tämäkin malli on ihka omasta päästä. Yläkappaleisiin otin mallia yhdestä haalarista, mutta matkan varrella muokkautuivat kyllä paljon. Tässä siis etu- ja takaosa on samanlaiset ja mekon voi itseasiassa pukea päälle kummin päin vaan!

Matkalla oli mutkia: Kun taistelin kädenteiden käänteiden kanssa niin mietin kaikkia nasevia kommentteja, joita voisin täälä purkaa. Osuvin ajatus oli: jos oisin muistanut kuinka vaikeaa trikoon ompeleminen on, niin oisin jättänyt ostamatta.


Näiden kanssa kangas käyttäytyi suht siedettävästi, varsinkin kun nöyrryin ompelemaan käänteet siksakilla. Toisaalta ne oli painettuja kuvioita, tämä kudottu raitatrikoo ei sitten taipunut millään! Kaikki käänteet jäi törrölleen ja lerpattamaan ja pönöttämään, eikä framilonkaan auttanut. Itseasiassa, yläosan kappaleet oli alunperin harteilta paljon leviämmät, ja rypytystä oli tarkoitus olla kietaisuosissa paljon enemmän, mutta kaikkien epäonnisten ompelujen ja purkujen jälkeen jouduin lopulta leikkaamaan rispaantuneet reunat pois. Silti, tuli just hyvä!

Tämä kyllä vaatii paljon semmosta jälkinäpräystä (korjauksia käsin ommellen), josta en oikein tykkää, mutta jota jokainen mun ompelus aina enemmän tai vähemmän vaatii. Hartioista sain kuitenkin siedettävät kääntämällä reunat reilusti sisään, maastoutuvat hyvin tuonne laskoksien joukkoon :) Kietaisukappaleiden reunat rumensin huolittelin vain siksakilla ja käänsin reilusti hartialta, niin ei nävy.


Myös helmaosan kanssa oli hankaluuksia. Ilmeisesti EK:n palalaareissa myydään vähän sekundaa? Oli meinaan niin vinksallaan langansuorat ja muut ja reunoista aivan venyneet, että ihme ettei sivusaumat kierrä vartalon ympäri. Ja tietenkin se vaikutti myös siihen, että raidat eivät kohdistuneet sivusaumoista, argh!! Pienen pientä pikkutarkkuuta havaittavissa.

Jaa, vielä on aihe nimeltä vyötärökuminauha käsittelemättä. Palmikkomekkoon en uskaltanut sitä laittaa, tähän yritin. Helmaosan rypytin ensin (joustamattomana) saman kokoiseksi kuin yläosan ja ompelin ne sitten yhteen. Kuminauhan mittasin vyötärölle sopivaksi ja pinnasin ja ompelin isolla siksakilla venyttäen vyötärön saumavaraan. Ja sitten tikkasin saumavaran vielä saumavaran reunasta yläosan alareunaan, niin että kuminauha jäi tavallaan kujaan. Ei mitään kaunista katseltavaa tuo jälki, varsinkin kun ne raidat sönköttää ties missä. MUTTA. Vyö pelastaa kaiken! Ja sopii meriteemaan muahhahaa.

Eli kaikesta näistä kommelluksista huolimatta oon tosi tyytyväinen tähän. Niin ja vielä oman ilonsa toi puuhaan toi meidän sääasema, joka näytti sekä ulko- että sisälämpötilaksi +31 astetta ja ilmankosteudeksi 55%. Ilo oli pukea ja riisua ja vaihtaa ja sovittaa tätä. Nyt taidan lähteä kolmannen kerran suihkuun tälle päivälle.

Ja lupaan että ensi postauksessa vaan kehun ja iloitsen kuinka helppoa ja vaivatonta vaatteiden ompelu on.

P.S. kuvien oton jälkeen (huomaa varmaan että oon koko ikäni harjoitellut poseeraamista ja kuvankäsittelyä, eh?.) kun kompuroin parvekkeelta takas sisälle, hoksasin että jah, helma pitää vielä kääntää...

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kuplasukat

Lueskelin mun blogitekstejä läpi ja useammassa jutussa olin näköjään luvannut laittaa unohtuneita kuvia "myöhemmin". Hyvin epämääräinen ajanmääre tuo myöhemmin. No, tässä olis kuva täälä mainituista kuplasukista.



Ohje on siis se tavanomainen kuplaneuleen ohje. Tässä sattui joku epähuomio, koska olin alunperin aikonut tehdä 3 silmukkaa x 3 kerrosta -kuplat, mutta tulikin 4x3. Vähän tuommoset suorakaiteet ennemminkin kuin pyöreät kuplat. En neulonut kuplia suoriin riveihin, vaan joka kuplakerros on yhden silmukan sivussa alempiin nähden. Toisessa sukassa viistoaa eri suuntaan, tietenkin. Lankana Novitan Nalle.

Nämäkin siis olleet myynnissä (ehkä edelleenkin?) lähetykselle Pyhäjoen seuriksella.

Mekkotehtaalta päivää

Lisäisin tänään mun kaikkiin aiempiin postauksiin tunnisteet. En oo tajunnut ennen niitä itse käyttää, vaikka käytänkin niitä toisten blogeja lukiessa. No, siinä muokkaillessa sattui sitten jotain kummallista niin, että kaksi postia tän ja viime vuoden keväiltä päivittyi julkaistuksi tänään. Mitä kummaa?! En tajua, mutta sinkosin ne takaisin menneisyyteen.

Tarkoitus oli kuitenkin laittaa nyt pari kuvaa tän kesän ompeluksista.

Tässä yksi päivä marssin Eurokankaaseen ja rohmusin trikoopalalaarista 1,5kg kangasta. Raitaa ja ruusua sun muuta. Samoin tein ompelin ensin ruusutopin ja sitten jatkoksi raitamekon. Mekkotehtailun keskeytti kuitenkin ex tempore lähtö Himokselle, joten laitoin tehtaan seisokille hetkeksi. Vielä on suunnitteilla toinen toppi sinikuvioisesta kankaasta sekä maximekko ohutraitaisesta trikoosta.

Mummulta peritty Husqvarna, hyvin pelaa!

Ruusutoppiin käytin mallina yhtä kaupasta ostettua toppia. Testiksi muokkasin ensin vanhasta t-paidasta samanmallisen. Lähinnä päärmeompelun vuoksi tarvitsin testipalaa. Yritin ensin pitkätikkisellä suoralla ompeleella, mutta reunat lörähti aivan muodottomiksi. Päädyin lopulta ompelemaan reunat siksakilla. Ihan kivat ja siistit tuli näinkin. Topin helma on kaareva edestä ja takaa. Maxihame on KappAhlista, omaa kokoa ei enää ollut, joten ostin liian ison ja kavensin. Toimii!


 Myös mekkoon leikkasin osat toista mekkoa apuna käyttäen (mihin niitä kaavoja ees tarvii?!). Pääntietä varten otin malliksi topin. Pääntie on huoliteltu palmikolla, jonka tein myös samasta kankaasta, ompelin ensin pään- ja kädentien reunoihin käänteet siksakilla, pääntiessä käytin myös framilonia, että on tarpeeksi tukeva tuolle palmikolle. Palmikon ompelin kiinni käsin. Mekossa on vaan kaksi osaa: etu- ja takakappale, jotka on ommeltu sivusaumoista kii. Alunperin suunnittelin vyötärölle kiinteää kuminauhaa, tällöin ois kannattanut tehdä kappaleet kahdesta osasta, ja liittää kuminauha vyötärösaumaan, mutta en uskaltanut kuitenkaan. Tämä on a-linjanen ja vyöllä toimii just täydellisesti semmoisena kuin haaveilin. Helmakäänteen oon ommellut kuitenkin erillisestä kaitaleesta, muuten mekosta olis tullut aivan himpun verran lyhyempi kuin halusin. Nyt se on just hyvä.
Kuvassa myös herne, timjami ja sitruunabasilika meidän parvekeyrttitarhasta :)

Tästä kesästä

Oho. Oon ollut lomalla nyt seittemän viikkua. Huh. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta tuntuu että viikot on mennyt hetkessä ohi. Ei ohi siinä mielessä ettei olis itse ehtinyt kyytiin, mutta nopeasti kuitenkin. Joskus aiemmassa postauksessa kipuilin tämän lomailun vaikeuden kanssa. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta oon oikeasti tosi huono pitämään vapaata ja lomailemaan. Lukukauden aikana on yleensä "vaan" niitä viikon lomia esim. syys- ja hiihtoloma. Mulla kuitenkin kestää ainakin kaks viikkoa päästä "lomamoodiin" ja nuista viikon vapaista tuun vaan vihaiseksi. En tiedä mistä se on perujaan. Mulla vaan menee aluksi pitkään päästä yli sen ajatuksen että pitäisi tehdä jotain "hyödyllistä". Ja vaikka nytkin olin kirjoittanut listaa tehtävistä asioista ja joka päivä oon tehnyt paljonkin hyödyllistä, niin silti tuntui että vain tuhlasi aikaa... Tämän kesän tavoitteissa olikin oppia itse määrittelemään omien toimiensa hyödyllisyys ja olemaan tekemättä mitään (hyödyllistä) hyvällä omallatunnolla. Tää mun soopaus on kuin suoraan jostain väärän kiltteyden ja huonon omantunnon korjaamisoppaista (niitäkin on tullut luettua muutama), eli tarvetta muutokselle on.

Viikot ollaan tosiaan vietetty kotona Oulusa, koska T on töissä. Mutta viikonloppuja ollaan vietetty muuallakin, pääosin Pyhäjoella. Toissa viikonloppuna oli mun mielestä semmonen nivelvaihe (tai miksi sitä nyt kutsuisi) tässä lomamoodailussa. Nimittäin lähettiin hyvin nopealla päätöksellä New Wine-kesäjuhlille Himokselle. Kesän paras päätös, kesän (tähän mennessä) paras viikonloppu ja itseasiassa just sopivasti myös mun loman puoliväli. New Wineen lähtevät ystävät kyseli jo viikkoja aiemmin että ollaanko tulossa, ja jotenkin aina vaan vastailin sen kummemmin miettimättä, että ei tulla. Ei meillä mitään syytä ollut olla menemättä, mutta kyllähän se 900km ajo T:n työviikon jälkeen oli ajatuksena aika rankka. Perjantaina kun tajusin ketä kaikkia sinne oli menossa aloin jo katumaan ettei oltu vakavissamme edes ajateltu lähtöä, vaikka kummallakaan ei periaatteessa ollut mitään muita suunnitelmia tai esteitä lähdöllä. Ehdin jo laittaa yhdelle ystävälle angstiviestin, jossa harmittelin tyhmyyttäni kun en osaa suunnitella ajoissa tai tehdä ex tempore mitään. Sitten tajusin, että miksi mun pitää aina venyttää siihen katumukseen asti (kun kaduttaa että ei ole menossa) ennenkuin tajuaa että lähdön "vaiva" on paljon pienempi kuin morkkis siitä että missaa jotain hyvää. Sitten me vaan lähdettiin. Tosiaankin, kesän paras päätös.

Tästä lähtien loman viikonloput onkin menemistä; vielä kahdet kesäjuhlat jäljellä: Uusheräyksen kesäseurat Kempeleessä ja Hengen Uudistuksen kesäjuhlat Kalajoella, lisäksi on häätä, ja sukukokousta ja sun muuta. Ja mua ei ahdista yhtään! Ei ajatus lähtemisestä, reissussa olemisesta eikä kotiinpaluusta (kärsin aina kotiinpaluuahdistuksesta, vaikka oltais oltu poissa vain yksi yö...).

En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta se ei haittaa, sillä usko ja luottamus siihen että Taivaan Isä haluaa muuttaa ja muovata mua ei vaadi täydellistä ymmärrystä. Vaan uskoa ja luottamusta siihen, että muutos on aina Hyvää.

Tämä postaus on ehkä henkilökohtaisimpia mitä oon tehnyt. Tavallaan se tuntuu oudolta ja vaikealta, koska (ootte ehkä huomanneet) en juurikaan jaa mitään kovin henkilökohtaista täällä, omista (tai muiden) pärstäkuvista ja nimistä lähtien. Toisaalta suurin osa teistä lukijoista tietää tai tuntee mut kuitenkin, että ehkä sen ei väliä :)

(Kaikki kuvat mun Instagrammista)


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hellepäivän hetkiä ja talven törröttäjiä

Ai että ulkona on kuuma! Onpa ihanaa ensin valittaa koko alkukesä kylmää ja sateista säätä ja sitten kun vihdoin aurinko paistaa ja on lämmintä niin siitäkin pitää sitten valittaa... Varsinkin tänään on päätä särkeny kovasti, varmaan just kuumuuden ja kirkkauden vuoksi. Oonkin sitten viettänyt koko päivän sisällä ja pitänyt verhot visusti kiinni.

No, ei mun ollut tarkotus tulla tänne valittamaan vaan esittelemään taas muutama käsityö, jonka oon saanut tässä loman aikana tehtyä. Itseasiassa nää on ollut tekeillä jo hyvin pitkään, varmaan viime talvesta saakka, mutta tuon sateisen ja kylmän alkukesän aikana oli jotenkin hyvin lohdullista huovuttaa talvikinttaita :D

Nämä turkoosit on samasta langasta (jota en edelleenkään muista) kuin mistä tein kinttaat jo aiemmin. Samalla ohjeellakin. Ranteiden rapuvirkkaus ja talventörröttäjä-kirjailut on tehty Dropsin Fabelilla.



 Näiden oranssien lanka oli paksumpaa (senkään merkkiä en muista, höh!) ja näistä tulikin aika tönköt, mutta ovatpahan myös lämpimät. Fabel myös näissä kirjailuissa ja virkkauksissa.




Huovutetun osuuden pituus on kaikissa n. 10cm (vaikka siniset näyttääkin pidemmpiltä) ja ympärysmitta sinisissä 14cm ja oransseissa 15cm. Ihan pikkuvauva kokoa siis ja alle kannattaa pukea esim. puuvillaiset aluslapaset ettei kutia.

Jos joku välttämättä haluaa helmikuussa ostaa kinttaat niin hinta on 12e/pari.