perjantai 5. joulukuuta 2014

Syksyn väreissä

Tämmöset myssy-lapas-setit neulasin joskus alkusyksystä. Aika pitkään ne oottelivat tuolla valmiiden töiden laatikossa, kunnes saatiin parin viikon sisällä molemmat ihanat kummipoikamme kylään.


Myssyn ja lapasten malli oma. Myssyssä hain semmosta "spuge"-pipoa. En kyllä ees tiedä mitä se tarkottas, mutta semmosta rentoa ja roikkuvaa. Aika hauskasti passasivat päähän. Huipulle jäi semmonen pönöttävä hiippa.


Oranssista tuli vähän pienempi, muuten on sama silmukkamäärä ja malli, mutta tein siitä vähän lyhyemmän kuin vihreestä. Tämmösen vois tehdä myös ittelle. Reuna kaksinkertaista joustoa ja muuten sielää neuletta.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Sukkalinjalla edelleen

Viimeaikoina oon neulonut jälleen sukkia. Tällä kertaa vähän pienemmän kokosia ja jämälankoja hyödyntäen. Näihin sai kyllä uppoamaan monen monta jämälankanyyhtiä, mutta myös viimeksi esitellyistä lapasista jääneet langanloput.


Nämäkin on neulottu luennoilla ja telkkarin ääressä. Joskus myös ihan muuten vaan!

 
 Välillä aina joku väri loppui kesken, mutta eipä se näissä haittaa. Kunhan on joku kohta sukissa suht samannäköstä, niin tunnistaa pariksi ;)

 Opettelin myös uudenlaisen kantapään! "Sweet tomato heel" (ohje täälä) tai "herkkutomaattikantapää" suoraan suomennettuna ;) Oikeastaan tosi helppo, vähän hassun näkönen ja muutama sukka piti tehdä, että jälki alkoi olemaan tarpeeksi sileää. Kokeilin sitä myös helmineuleella, sekä nurjilla sektoreilla. Ehkäpä tuo sileällä neulottu on kaikista siistein, mutta pitää vielä kysellä kokemuksia, kunhan saan aikaseksi toimittaa nämä käyttöön :)

 Herkkutomaatilla kantapää on aikas erimuotoinen kuin tuolla perinteisellä tyylillä, mutta koko sukan muoto on suht samanlainen molemmissa.
 Tällä hetkellä on työn alla yhet jämälankalapaset ja paljon ois neuleita mielessä suunnitteilla, pitäis vaan saada aikaseksi alottaa...

maanantai 29. syyskuuta 2014

Lapaset, mitkä ne on?!

Pitkästä aikaa neuloin lapaset. Nämä tein synttärilahjaksi eräälle ulkomaalaiselle vaihto-oppilaalle, joka oli kuulemma ihmetellyt, että pitääkö Suomessa käyttää hanskoja? Aattelin, että lapaset ois tarpeen...


Vartavasten kävin ostamassa lankaa, nallea ja seiskaveikkaa. T:n kanssa yhdessä sommiteltiin värit (leijonankeltainen ja violetti nallea, aniliininpunainen seiskaveikkaa, kuvissa vähän vääristyy nuo värit) ja kuvion kehittelin itse. Kuvioinnilla tavoittelin Fazerin uusien tummansuklaakääreiden (kahvi&kardemumma on paras!) kaaria, mutta loppujen lopuksi kuvio näyttää lapasissa enemmänkin kalan suomuilta...hah.


 

Varsi on neulottu kaksinkertaisena, kolme nurin, kaks oikein. Kuvion alkaessa lisäsin kaheksan silmukkaa. Mulla on vielä opettelemista tässä kuvioneulonnassa. Eniten ärsyttää pitkän lankalenkit, jotka pitää kieräyttää silmukan väliin (äh, miten tän selittäis?!) ja jää noita rantuja keskelle kuviota. Onneksi höyryttämällä sai vähän siloteltua :)


Tämmöseen pakettiin ne laitoin ja oli kuulemma "just perfect!". Jes.

torstai 18. syyskuuta 2014

Sekalaisia koipipaloja vol. 2

Aattelin esitellä taas muutamat sukat, joita oon tässä määrittelemättömän ajanjakson aikana tehnyt. Nämä on semmosia "jämälanka"-juttuja. Kun laatikoiden pohjalle kerääntyy ja kasaantuu erikokoisia ja erivärisiä lankanyyhtejä erinäisistä projekteista, niin mun mielestä ainakin on kivaa sommitella niistä vielä jotain uutta.



Mulla on myös vähän semmonen turha tapa, että saatan purkaa parittomiksi tai kesken jääneet käsityöt näihin jämälankaprojekteihin mukaan. Vähän ehkä typerää, mutta toisaalta jos sen projektin loppuunsaattaminen vaatisi esim. uusien lankojen ostamista, aikaa ja maailmaa suuremman motivaation, niin sitten mieluummin puran ja teen jotain muuta.


Näistä ainoastaan nuo sini-valko-raidalliset ja oranssi-kolmioiset on neulottu täysistä keristä, mutta ne ei kuitenkaan päätyneet lahjoiksi tai omaan käyttöön (niistä ei tullut ihan niin kivoja ko haaveilin...). Muihin oon käyttänyt mm. seiskaveikkaa, nallea ja suomalaista/impivaaran sukkalankaa ja mahdollisesti myös jotain muita samanpaksusia ja -tuntusia lankoja.


Myös nämä kaikki menee arpavoitoiksi Tansanian matkan tukemiseen :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Land ahoy

Parasta on kun hankaluuksista huolimatta lopputulos on just sitä mitä pitääkin! Ainakin vähän kauempaa tarkasteltuna. Tämän maximekon kanssa kävi juurikin niin.

Tämäkin malli on ihka omasta päästä. Yläkappaleisiin otin mallia yhdestä haalarista, mutta matkan varrella muokkautuivat kyllä paljon. Tässä siis etu- ja takaosa on samanlaiset ja mekon voi itseasiassa pukea päälle kummin päin vaan!

Matkalla oli mutkia: Kun taistelin kädenteiden käänteiden kanssa niin mietin kaikkia nasevia kommentteja, joita voisin täälä purkaa. Osuvin ajatus oli: jos oisin muistanut kuinka vaikeaa trikoon ompeleminen on, niin oisin jättänyt ostamatta.


Näiden kanssa kangas käyttäytyi suht siedettävästi, varsinkin kun nöyrryin ompelemaan käänteet siksakilla. Toisaalta ne oli painettuja kuvioita, tämä kudottu raitatrikoo ei sitten taipunut millään! Kaikki käänteet jäi törrölleen ja lerpattamaan ja pönöttämään, eikä framilonkaan auttanut. Itseasiassa, yläosan kappaleet oli alunperin harteilta paljon leviämmät, ja rypytystä oli tarkoitus olla kietaisuosissa paljon enemmän, mutta kaikkien epäonnisten ompelujen ja purkujen jälkeen jouduin lopulta leikkaamaan rispaantuneet reunat pois. Silti, tuli just hyvä!

Tämä kyllä vaatii paljon semmosta jälkinäpräystä (korjauksia käsin ommellen), josta en oikein tykkää, mutta jota jokainen mun ompelus aina enemmän tai vähemmän vaatii. Hartioista sain kuitenkin siedettävät kääntämällä reunat reilusti sisään, maastoutuvat hyvin tuonne laskoksien joukkoon :) Kietaisukappaleiden reunat rumensin huolittelin vain siksakilla ja käänsin reilusti hartialta, niin ei nävy.


Myös helmaosan kanssa oli hankaluuksia. Ilmeisesti EK:n palalaareissa myydään vähän sekundaa? Oli meinaan niin vinksallaan langansuorat ja muut ja reunoista aivan venyneet, että ihme ettei sivusaumat kierrä vartalon ympäri. Ja tietenkin se vaikutti myös siihen, että raidat eivät kohdistuneet sivusaumoista, argh!! Pienen pientä pikkutarkkuuta havaittavissa.

Jaa, vielä on aihe nimeltä vyötärökuminauha käsittelemättä. Palmikkomekkoon en uskaltanut sitä laittaa, tähän yritin. Helmaosan rypytin ensin (joustamattomana) saman kokoiseksi kuin yläosan ja ompelin ne sitten yhteen. Kuminauhan mittasin vyötärölle sopivaksi ja pinnasin ja ompelin isolla siksakilla venyttäen vyötärön saumavaraan. Ja sitten tikkasin saumavaran vielä saumavaran reunasta yläosan alareunaan, niin että kuminauha jäi tavallaan kujaan. Ei mitään kaunista katseltavaa tuo jälki, varsinkin kun ne raidat sönköttää ties missä. MUTTA. Vyö pelastaa kaiken! Ja sopii meriteemaan muahhahaa.

Eli kaikesta näistä kommelluksista huolimatta oon tosi tyytyväinen tähän. Niin ja vielä oman ilonsa toi puuhaan toi meidän sääasema, joka näytti sekä ulko- että sisälämpötilaksi +31 astetta ja ilmankosteudeksi 55%. Ilo oli pukea ja riisua ja vaihtaa ja sovittaa tätä. Nyt taidan lähteä kolmannen kerran suihkuun tälle päivälle.

Ja lupaan että ensi postauksessa vaan kehun ja iloitsen kuinka helppoa ja vaivatonta vaatteiden ompelu on.

P.S. kuvien oton jälkeen (huomaa varmaan että oon koko ikäni harjoitellut poseeraamista ja kuvankäsittelyä, eh?.) kun kompuroin parvekkeelta takas sisälle, hoksasin että jah, helma pitää vielä kääntää...

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kuplasukat

Lueskelin mun blogitekstejä läpi ja useammassa jutussa olin näköjään luvannut laittaa unohtuneita kuvia "myöhemmin". Hyvin epämääräinen ajanmääre tuo myöhemmin. No, tässä olis kuva täälä mainituista kuplasukista.



Ohje on siis se tavanomainen kuplaneuleen ohje. Tässä sattui joku epähuomio, koska olin alunperin aikonut tehdä 3 silmukkaa x 3 kerrosta -kuplat, mutta tulikin 4x3. Vähän tuommoset suorakaiteet ennemminkin kuin pyöreät kuplat. En neulonut kuplia suoriin riveihin, vaan joka kuplakerros on yhden silmukan sivussa alempiin nähden. Toisessa sukassa viistoaa eri suuntaan, tietenkin. Lankana Novitan Nalle.

Nämäkin siis olleet myynnissä (ehkä edelleenkin?) lähetykselle Pyhäjoen seuriksella.

Mekkotehtaalta päivää

Lisäisin tänään mun kaikkiin aiempiin postauksiin tunnisteet. En oo tajunnut ennen niitä itse käyttää, vaikka käytänkin niitä toisten blogeja lukiessa. No, siinä muokkaillessa sattui sitten jotain kummallista niin, että kaksi postia tän ja viime vuoden keväiltä päivittyi julkaistuksi tänään. Mitä kummaa?! En tajua, mutta sinkosin ne takaisin menneisyyteen.

Tarkoitus oli kuitenkin laittaa nyt pari kuvaa tän kesän ompeluksista.

Tässä yksi päivä marssin Eurokankaaseen ja rohmusin trikoopalalaarista 1,5kg kangasta. Raitaa ja ruusua sun muuta. Samoin tein ompelin ensin ruusutopin ja sitten jatkoksi raitamekon. Mekkotehtailun keskeytti kuitenkin ex tempore lähtö Himokselle, joten laitoin tehtaan seisokille hetkeksi. Vielä on suunnitteilla toinen toppi sinikuvioisesta kankaasta sekä maximekko ohutraitaisesta trikoosta.

Mummulta peritty Husqvarna, hyvin pelaa!

Ruusutoppiin käytin mallina yhtä kaupasta ostettua toppia. Testiksi muokkasin ensin vanhasta t-paidasta samanmallisen. Lähinnä päärmeompelun vuoksi tarvitsin testipalaa. Yritin ensin pitkätikkisellä suoralla ompeleella, mutta reunat lörähti aivan muodottomiksi. Päädyin lopulta ompelemaan reunat siksakilla. Ihan kivat ja siistit tuli näinkin. Topin helma on kaareva edestä ja takaa. Maxihame on KappAhlista, omaa kokoa ei enää ollut, joten ostin liian ison ja kavensin. Toimii!


 Myös mekkoon leikkasin osat toista mekkoa apuna käyttäen (mihin niitä kaavoja ees tarvii?!). Pääntietä varten otin malliksi topin. Pääntie on huoliteltu palmikolla, jonka tein myös samasta kankaasta, ompelin ensin pään- ja kädentien reunoihin käänteet siksakilla, pääntiessä käytin myös framilonia, että on tarpeeksi tukeva tuolle palmikolle. Palmikon ompelin kiinni käsin. Mekossa on vaan kaksi osaa: etu- ja takakappale, jotka on ommeltu sivusaumoista kii. Alunperin suunnittelin vyötärölle kiinteää kuminauhaa, tällöin ois kannattanut tehdä kappaleet kahdesta osasta, ja liittää kuminauha vyötärösaumaan, mutta en uskaltanut kuitenkaan. Tämä on a-linjanen ja vyöllä toimii just täydellisesti semmoisena kuin haaveilin. Helmakäänteen oon ommellut kuitenkin erillisestä kaitaleesta, muuten mekosta olis tullut aivan himpun verran lyhyempi kuin halusin. Nyt se on just hyvä.
Kuvassa myös herne, timjami ja sitruunabasilika meidän parvekeyrttitarhasta :)

Tästä kesästä

Oho. Oon ollut lomalla nyt seittemän viikkua. Huh. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta tuntuu että viikot on mennyt hetkessä ohi. Ei ohi siinä mielessä ettei olis itse ehtinyt kyytiin, mutta nopeasti kuitenkin. Joskus aiemmassa postauksessa kipuilin tämän lomailun vaikeuden kanssa. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta oon oikeasti tosi huono pitämään vapaata ja lomailemaan. Lukukauden aikana on yleensä "vaan" niitä viikon lomia esim. syys- ja hiihtoloma. Mulla kuitenkin kestää ainakin kaks viikkoa päästä "lomamoodiin" ja nuista viikon vapaista tuun vaan vihaiseksi. En tiedä mistä se on perujaan. Mulla vaan menee aluksi pitkään päästä yli sen ajatuksen että pitäisi tehdä jotain "hyödyllistä". Ja vaikka nytkin olin kirjoittanut listaa tehtävistä asioista ja joka päivä oon tehnyt paljonkin hyödyllistä, niin silti tuntui että vain tuhlasi aikaa... Tämän kesän tavoitteissa olikin oppia itse määrittelemään omien toimiensa hyödyllisyys ja olemaan tekemättä mitään (hyödyllistä) hyvällä omallatunnolla. Tää mun soopaus on kuin suoraan jostain väärän kiltteyden ja huonon omantunnon korjaamisoppaista (niitäkin on tullut luettua muutama), eli tarvetta muutokselle on.

Viikot ollaan tosiaan vietetty kotona Oulusa, koska T on töissä. Mutta viikonloppuja ollaan vietetty muuallakin, pääosin Pyhäjoella. Toissa viikonloppuna oli mun mielestä semmonen nivelvaihe (tai miksi sitä nyt kutsuisi) tässä lomamoodailussa. Nimittäin lähettiin hyvin nopealla päätöksellä New Wine-kesäjuhlille Himokselle. Kesän paras päätös, kesän (tähän mennessä) paras viikonloppu ja itseasiassa just sopivasti myös mun loman puoliväli. New Wineen lähtevät ystävät kyseli jo viikkoja aiemmin että ollaanko tulossa, ja jotenkin aina vaan vastailin sen kummemmin miettimättä, että ei tulla. Ei meillä mitään syytä ollut olla menemättä, mutta kyllähän se 900km ajo T:n työviikon jälkeen oli ajatuksena aika rankka. Perjantaina kun tajusin ketä kaikkia sinne oli menossa aloin jo katumaan ettei oltu vakavissamme edes ajateltu lähtöä, vaikka kummallakaan ei periaatteessa ollut mitään muita suunnitelmia tai esteitä lähdöllä. Ehdin jo laittaa yhdelle ystävälle angstiviestin, jossa harmittelin tyhmyyttäni kun en osaa suunnitella ajoissa tai tehdä ex tempore mitään. Sitten tajusin, että miksi mun pitää aina venyttää siihen katumukseen asti (kun kaduttaa että ei ole menossa) ennenkuin tajuaa että lähdön "vaiva" on paljon pienempi kuin morkkis siitä että missaa jotain hyvää. Sitten me vaan lähdettiin. Tosiaankin, kesän paras päätös.

Tästä lähtien loman viikonloput onkin menemistä; vielä kahdet kesäjuhlat jäljellä: Uusheräyksen kesäseurat Kempeleessä ja Hengen Uudistuksen kesäjuhlat Kalajoella, lisäksi on häätä, ja sukukokousta ja sun muuta. Ja mua ei ahdista yhtään! Ei ajatus lähtemisestä, reissussa olemisesta eikä kotiinpaluusta (kärsin aina kotiinpaluuahdistuksesta, vaikka oltais oltu poissa vain yksi yö...).

En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta se ei haittaa, sillä usko ja luottamus siihen että Taivaan Isä haluaa muuttaa ja muovata mua ei vaadi täydellistä ymmärrystä. Vaan uskoa ja luottamusta siihen, että muutos on aina Hyvää.

Tämä postaus on ehkä henkilökohtaisimpia mitä oon tehnyt. Tavallaan se tuntuu oudolta ja vaikealta, koska (ootte ehkä huomanneet) en juurikaan jaa mitään kovin henkilökohtaista täällä, omista (tai muiden) pärstäkuvista ja nimistä lähtien. Toisaalta suurin osa teistä lukijoista tietää tai tuntee mut kuitenkin, että ehkä sen ei väliä :)

(Kaikki kuvat mun Instagrammista)


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hellepäivän hetkiä ja talven törröttäjiä

Ai että ulkona on kuuma! Onpa ihanaa ensin valittaa koko alkukesä kylmää ja sateista säätä ja sitten kun vihdoin aurinko paistaa ja on lämmintä niin siitäkin pitää sitten valittaa... Varsinkin tänään on päätä särkeny kovasti, varmaan just kuumuuden ja kirkkauden vuoksi. Oonkin sitten viettänyt koko päivän sisällä ja pitänyt verhot visusti kiinni.

No, ei mun ollut tarkotus tulla tänne valittamaan vaan esittelemään taas muutama käsityö, jonka oon saanut tässä loman aikana tehtyä. Itseasiassa nää on ollut tekeillä jo hyvin pitkään, varmaan viime talvesta saakka, mutta tuon sateisen ja kylmän alkukesän aikana oli jotenkin hyvin lohdullista huovuttaa talvikinttaita :D

Nämä turkoosit on samasta langasta (jota en edelleenkään muista) kuin mistä tein kinttaat jo aiemmin. Samalla ohjeellakin. Ranteiden rapuvirkkaus ja talventörröttäjä-kirjailut on tehty Dropsin Fabelilla.



 Näiden oranssien lanka oli paksumpaa (senkään merkkiä en muista, höh!) ja näistä tulikin aika tönköt, mutta ovatpahan myös lämpimät. Fabel myös näissä kirjailuissa ja virkkauksissa.




Huovutetun osuuden pituus on kaikissa n. 10cm (vaikka siniset näyttääkin pidemmpiltä) ja ympärysmitta sinisissä 14cm ja oransseissa 15cm. Ihan pikkuvauva kokoa siis ja alle kannattaa pukea esim. puuvillaiset aluslapaset ettei kutia.

Jos joku välttämättä haluaa helmikuussa ostaa kinttaat niin hinta on 12e/pari.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Än Yy Tee Nyt!

...alkaa kesäloma!

Lomakesä. Kesä lomaillen. Eli tehden ei mitään? Jotenkin pitää vähän makustella tätä asiaa. En vielä oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. On niin sisäänrakennettuna tai -tungettuna semmonen (virheellinen) ajatus, että kesä ois jotain muuta tarkoitusta varten kuin lomaa ja lepoa. Että kevään jälkeen ei saisikaan laittaa pillejä pussiin ja pysähtyä vaan oikeastaan kiihdyttää niin että ensi syksynä olis taas intoa ja rahaa opiskella. Hyvin epäloogista mun mielestä. "Autoa ei voi tankata liikkeessä" sanoi yksi ystävä kerran. Sillon ja vielä pitkään sen jälkeenkin luulin että voi, pysähtyminenhän se vasta olis ollut virhe sitä pahinta mahdollista sorttia. Mutta nyt oon vissiin sitten viisastunut niin paljon, että osaan tehdä omat päätökseni ja nyt päätän lomailla!

No, oikeastihan aion myös suorittaa muutaman opintopisteen tenttimällä, mutta se on eri asia kuin aikataulutetut kesäopinnot tai kesätyöt. Haluan voida herätä aikasin aamulla siksi että itte haluun enkä siksi, että ehtisin esim. töihin. Lisäksi oon myös tehnyt listan asioista, joita aion tehdä. Se sisältää kaikennäkööstä siivoamista ja järjestelyä ja asioiden ja tavaroiden karsimista. Komeroiden, ajatusten ja elämän kesäsiivousta ja tuulettamista. Tänään ehdinkin jo aloittaa siivoamalla keittiön kuiva-ainekaapin. Sieltä löytyi iso joukko mun kasvisyöjäaikaisia mykyjä, papuja, linssejä, soijasörssejä sun muita. Vanhaksi menneitä, tietenkin, ajattelin ruokkia niillä taloyhtiön biojäteastiaa. Vähän riipasee sydämenpohjasta tuommonen haaskaus, mutta toisaalta iloitsen myös siitä, että ne viherpiiperöajat on ohitse. Ei sillä ettei muuten vois papuja syödä, mutta kuitenkin.

No niin. Nyt on vuodatukset vuodatettu ja oikeastihan ajattelin esitellä tässä yhden koulutyön aiemmin tältä keväältä. Kurssin nimi on terapeuttinen taidetoiminta ja ko. työ oli osa mun sen kurssin lopputyötä. Tehtiin yhdessä muiden osallistujien kanssa Onnellisuuskortit. Korttipohjat tein liimaamalla liima-vesiseoksella silkkipaperia cansonille. Ajatukset ja asiat on osittain omasta päästä ja osittain Barbara Ann Kipferin kirjasta 12 000 syytä olla onnellinen.






Olen onnellinen. Tähän on hyvä lopettaa. :)

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Keväthempeilyä

 

Nyt on levon aika.

Mun kevät on ollut aivan mielettömän ihana. Oon taas saanut viettää monta viikkoa mukavassa työyhteisössä mukavien lasten parissa ja harjoitella mun tulevaa ammattia. Jälleen olin täysillä mukana menossa loppuun saakka ja varmaan vasta parin päivän päästä tajuan, että hommat on nyt tältä keväältä ohi ja voin alottaa loman.


Ihanille työkavereilleni tein muistamislahjoiksi kirjankannet. Nämä passa noin A5-kokoiseen muistikirjaan, vihkoon, kalenteriin ym. Vähän tuli taas sekalaatuisia ja vinoja saumoja, mutta ajatus on tärkein, eikö? :)


Mulla on monta vuotta ootellut kangaslaatikossa tämmösiä ihanan kukkaisia, romantillisia puuvillakankaita. Kaikki on löytynyt EK:sta joko laarista tai pakalta. Valkoisesta tein aikanaan ihanan hameen. Punakuviollisesta piti tulla mekko, mutta se on edelleen keskeneräisenä laatikon pohjalla. Turkoosista en ole vielä tehnyt mitään sen suurempaa, mutta sitäkin jäi vielä muutama neliömetri tulevia projekteja varten.

Näillä voi suojata myös kulahtaneet Harry Potterit!

Punaseen tein reunaan röyhelöä, valkoiseen aplikoin kukan ja turkoosiin laitoin pitsinauhan. Pientä tuotekehittelyä jäivät vielä kaipaamaan, mutta aika hempeitä ja lempeitä näistä tuli näinkin :)

Oho, kylläpä jäi ryppyä...


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Sekalaisia koipipaloja

Jokunen vuosi sitten multa jäi muutamaa kerrosta vaille kesken säärystimet Seiskaveikan ruosteenpunaisesta langasta. Lankaa ei sitten yllättäen saanukaan enää mistään, joten ne jäi ootteleen ja unohtu laatikon pohjalle. Alkuvuodesta ruosteenpunanen seiskaveikka taas yllättäen palas valikoimiin ja koska samalla oli 3 kerää kympillä -tarjous, oli pakko ostaa kaveriksi tummanharmaata ja petroolinsinistä. Säärystimet tuli valmiiksi ja lisäksi muutama sukka.



Sinisestä neuloin lyhytvartiset ritarinreunuksella, mut jostain syystä niistä otettu kuva katosi jonnekin. Raidalliset polvisukat on karseat. Hassu tuo väriyhdistelmä, vaikka tykkäänkin joka väristä erikseen. Myös pareittain ne on kivoja, mutta kolmestaan...ei toimi. Suhteellisen siedettävän raidoituksen sain aikaseksi tällä nerokkaalla työvälineellä ja kyllä noita varmaan tulee käytettyäkin. Ehkä. Muistin juuri, että neuloin myös kolmannen sukkaparin, mutta ne taisi yllättäen unohtua jonnekin neulontapussin pohjalle. Harmi, ne ois kyllä pitkästä aikaa vähän semmoset erilaiset sukat. No, laitan niistä kuvan joskus.

Oho, onpas railakas oranssi. Oikeasti on samaa lankaa kuin yläpuolen säärystimissä...
Nämä ruususukat taas on ootelleet kuvaamista ja postaamista melkein puolitoista vuotta. Ohjeeseen otin vaikutteita eräästä Suuri Käsityö -lehden sukkakilpailun voittaneesta sukkamallista (Tarkistin: Suuri Käsityö 10/2012, suunnittelija Tuula Kunnas. Löytyy muuten Ravelrystakin). Pikkasen vaan muuntelin taas oman pään mukhan. Ihania kukkia, nää oli kiva neuloa. Punaiset on jo olleet omassa varovaisessa käytössä. Siniset oottelee omistajaa, jos semmonen jostain löytyis, koko kapea 37. Lankana on Seiskaveikka yhdistettynä Aito Suomalainen/Impivaaran sukkalankaan. Kiva matan ja kiiltävän yhdistelmä.


Eipä tullut taas turhaan photosoppailtua, kelvatkoon nuin :)

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Isänmaallinen mies

Viime viikonloppuna saimme juhlistaa toisen kummipoikamme ristiäisiä. Pojan äiti oli jo kauan sitten pyytänyt minua ompelemaan pojalle juhlapuvun tilaisuuteen ja minulle tyypilliseen tapaan puku valmistuikin noin 15 minuuttia ennen juhlan alkua :D

Toiveena oli siis Etelä-Pohjalaisen kansallispuvun tyylinen liivi-housupuku/haalari. Malliksi löytyi kuva Vuorelman blogista. En löytänyt enkä käyttänyt mitään valmista ohjetta, vaan käytin liivin ja housun ohjetta SK 11-12/2013 -lehdestä, jotka sitten sommailin ja passailin yhtenäiseksi puvuksi.

Yksi nappi vielä puuttuu, muuten valmis!
Liiviosan kangas on aitoa Etelä-Pohjanmaan miesten liivikangasta ja housuissa joustava villasekoite EK:n pakalta. Vuoria ei ole, mutta liiviosan reunojen kääntämiseen käytin apuna mustaan vino(vai kantti- ?)nauhaa. Muutama amatöörille tyypillinen moka yhdistettynä mun pikkutarkkuuteen aiheutti sen, että kankaita ei lopulta jäänytkään "kivasti" yli, sillä sekä liiviin että housuin piti leikata ja ommella (ja purkaa) osia useamman kerran. Huoh. Mutta erittäin mieluinen ja mielenkiintoinen oli tämä projekti, ja mikä hienointa, passas juhlakalulle oikein hyvin, pojan vanhemmat tykkäsivät ja kasvunvaraa jäi vielä kesän juhliin niinkuin oli toiveenakin.

Puvulle kaveriksi löytyin Tuttalta kauluksellinen body.