torstai 19. joulukuuta 2013

Tynnyrisauna


Ehdotin puolivitsillä T:lle jospa ostettais kokoamista vaille valmis piparitalo. Tuleva arkkitehti tuhahti siihen järkyttyneenä: "sehän ois sama ku ostais pakettitalon!". Ei sitten ostettu. Vaan tehtiin itte. Mutta eipä kelvannutkaan meille mikä tahansa piparimökki, vaan tänä jouluna meidän keittiössä pölyttyy piparitynnyrisauna! (Vai pitäiskö sanoa tynnyripiparisauna?). 

Ei ruvettu kuitenkaan vääntämään pitkästä tavarasta, vaan kelpuutettiin kaupan pakastealtaan piparitaikina. T käytti jotain hienoa tietokoneohjelmaa ja piirsi suunnitelmat 3D-malliksi, sekä piirsi ja leikkasi kaavat. Minä sain kaulitsea taikinan.

Kunnianhimoinen suunnitelma.
Paistetut saunanosaset saivat muutaman päivän odottaa kokoamista ja ikävä kyllä niistä oli muutama murtunut. Alotettiin projekti siis liimaamalla (sokerilla) rikkoontuneet osat yhteen. Vielä ikävämpi kyllä, palat rikkoontuivat lisää liimatessa. Ei siis oltu kovin tyytyväisiä rakennusmateriaaleihin.


Raastinraudalla saa kätevästi hiottua vänkyriä reunoja...

Lauteet paikallaan! Oho, laskuvirhe ja yksi seinäpaneli sojottaa...
Tässä vähän koristeluaineksia, joista tehtiin mm...

 Paanut saunan kattoon!

 T ehdotti alunperin että tehtäisiin kattopaanut apteekin salmiakeista, mutta tässä vaiheessa vuotta ei ois ennää sinni riittäny. Paloitellut lakumatot kelpas aiva hyvin.

Hyvin tuulettuva yläpohja! Vänkyrät reunat olis tosiaan kaivannut vähän enemmän hiomista.


Jymy-kiuaskivet! Sekä suunnitteluvirhe: piippu ikkunan edessä?

Ja lopulta pytinki koko komeudessaan: En sanois että hieno, mutta hirrrveen persoonallinen!
Apteekin salmiakeista tehtiin koristelaudat oven ja ovi-ikkunan ympärille. T: "koristelaudat ei kyllä oo mitään oikeita koristeita, niillä vaan peitellään virheitä...". Niinkuin tässäkin tapauksessa, uunissa ylikiehunutta ikkunalasimassaa (muumitikkari).








maanantai 9. joulukuuta 2013

Paiselapaset

Päiväkotiharjottelussa alkoi just seittemäs eli toiseksi viimonen viikko! Käsityöt ja muut turhakkeet on jääneet iltaisin lagaamisen jalkoihin. Pidän myös edelleen yllä sitä langanostolakkoa, ja jämälangoista on niin vaikea neuloa mitään "muuten vaan", ja hienoja projekteja varten säästettyjä lankoja en raaski vielä käyttää (eikä projekteja ehdi alottaa). Siksipä, kuin taivaanlahjana, bongasin Pyhäjoen seurakuntatalon eteisesti laatikollisen lankaa! Lapussa pyydettiin ottamaan ja neulomaan lähtysmyyjäisiin lapasia, sukkia ym. Juur siis täydellinen projekti mulle. Neuloa ku pitäis vaan neulomisen ilosta, muttei omat lankavarastot nyt riitä eikä uutta voi ostaa. Enkä tarvii mitään itte tai saa myytyä. Eli jos joku kustantaa materiaalit niin minähän tytty neulon! Neulasin sitten melkeen yhteltä istumalta kuplalapaset (ohjetta ja ideaa täältä). Nappasin siis mukaani kaks kerää Nallea, metsänvihreän ja pinkin. Tein naisten sekä lasten lapaset, isoissa pinkit ja pienissä viheriät kuplat. Itsenäisyyspäivänä kävin palauttamassa valmiit tekeleet laatikkoon, mutta hoksasin siinä, että olin unohtanut kuvata ne (miksi se kameran esiin kaivaminen on niin työlästä?!). Pyysin sitten äkkiä T:n kuvaamaan ja tässäpä ne ovat; ikuistettu hämärässä puurojuhlassa puhelimen kameralla. Kiitos ja anteeks.