keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Pallurei.

Muistaakseni en oo vielä täälä esitellyt huopapalleronäpertelyjä. No, ne ovatkin ihan oman tarinansa arvoiset.

Aloitetaan kuvilla, esimmäinen jo kertoo enemmän kuin mitä mää koskaan voisin. Ekassa siis villalangoista kerittyjä ja pesukoneesta juuri tulleita "palleroita".


Juu-u. Nämä kuuluu siihen, mulle niin tuttuun, ei menny niinku Strömsössä -kategoriaan. Tosiaan ois kaivannut vähän enemmän päättelyitä sun muuta...



Näistä ihan huovutusvillasta tehdyistä tykkään eniten. Ja itseasiassa nää on kaikkein kivimpiä just ennen (vesi)huovutusta. Tuommoisina höttylöinä palluine ne on jo neulalla tökittyjä. Vesittämisen jälkeen ne sitten muuttuukin säälittäviksi mykyiksi. 

Huovuttaminen on kyllä viimeaikoina jäänyt aika harvaksi iloksi, muutama vuosi sitten kun huovutin esim. muumeja useammankin yksilön. Mut vaikka näiden ihastelun jälkeen alkaa taas mieli pyöritellä villaa :)


Postia Punahilkalta

Kotiin tullessa eteisen lattialla odotti mukava yllätys: postia Punahilkalta!




Tilasin siis Punahilkalta painonappisetin sekä pieniä magneetteja. Nappiaihioita tuli 25kpl sekä työ työkalu. Näillä saa siis tehtyä itsepäällystettyä nappeja. Magneetteja on 50kpl. Tuo nappityökalu onkin paljon yksinkertasempi mitä kuvittelin etukäteen, tekis mieli heti alkaa näpräilemään, mutta taidan silti malttaa vielä mielen :)


Kävin kaupungilla pyörähtäessä myös Anttilassa. Siellä oli vielä Novitan Isoveli-langat alessa, 3,15e/kerä. Oon suunnitellut neuloa T:lle villapaidan ja ostin sitten yheksän kerää tuommosta vaaleanruskea-harmaata lankaa.





Vyötteessä on lankamenekki miesten M-koon paitaan juuri tuo 900g, joten ostin sitten sen verran, vaikka yleensä mulla menee paljon vähemmän kuin mitä ohjeessa. Tosin yleensä en neulo ihan ohjeen mukaan, vaan omasta päästä, niinkuin nyttekin ajattelin. Teen raglanhihaisen villapaidan, jonka alotan pääntieltä ja siihen ei tule yhtään ommeltavaa saumaa (kyljet, hihat tms.). Oon tehnyt itselleni tuolla tekniikalla neuletakin, vauvalle haalarin ja nyt on työn alla itselle vielä neulepaita. Mun mielestä se on tosi näppärä ja nopea tapa neuloa ja voisinkin laittaa vähän ohjetta ja kuvaa T:n villapaidan etenemisestä :)

tiistai 26. helmikuuta 2013

Saumoilla tai ilman

Nyt esittelen kaksi pikkupeittoa, jotka oon saanut valmiiksi.

Ruudullinen viltti on tehty Hemtexin 100% puuvillalangoista. Tämän alotin joskus alkusyksystä, mutta kyrsiinnyin nuitten tilkkujen ompeluun niin, että sain sen viimesteltyä vasta muutama viikko sitten. Oli pakko pitää välillä taukoa... Tilkkujen neulominen sen sijaan oli mukavaa puuhaa, ja puuvilla lanka mukavaa vaihtelua villalle. Käytin kerät just eikä melekeen loppuun, siksi pitikin ostaa tuota beigeä lisäksi, kun jäi kolme ruutua uupumaan. Viimeistelin reunan vielä nirkkovirkkauksella. Muutama langanpätkä rehottaa vieläkin, mutta muuten valmis! Vähän niruu ja noruu ja vetää joka suuntaan, mutta väreistä kyllä tykkään!




Valmiin viltin koko on noin 50cm x 55cm.


Novitalla oli joskus viime keväänä tai syksynä myynnissä Sylvia-lankaa. Sylviassa on 86% villaa ja 14% silkkiä (!!), en tiedä miten sitä koostumusta kuvailisi, mutta välillä lanka on höttöstä, pehmeää ja paksua ja välillä ohutta ja nyörimäistä. Pinnasta tulee ihanan vaihteleva. Aloitin langasta ensin turbaani-pipoa, mutta se jäi vaan kopan pohjalle pölyttymään, joten viime viikolla purin sen ja neuloin kerralla kaikki kolme kerää viltiksi. Aluksi kokeilin helmineuletta ja palmikkoa, mutta lopulta päädyin vaan neulomaan sileää plus ainaoikeeta reunoihin. Lanka on kyllä parhaimmillaan just tuossa sileällä neuleella.

Ihana tuo möykkyinen pinta!


Olin tosiaan varannut vaan kolme kerää Sylviaa. Vyötteessä on hyvä kehotus: "Varaa lankaa riittävästi! Tuote myynnissä rajoitetun ajan.". No, empä ollu niin fiksu että olisin tajunnut ettei kolme kerää riitä mihinkään. Varsinkin kun hintaa oli 2e/kerä. Päädyin siis "koristelemaan" viltin toiseen reunaana turkoosia chevronia. Lankana oli Gedifran Riana, mutta koska Sylviaa neuloin 8-puikolla, niin 5-puikon Riana jäi vähän läpinäkyväksi. En kuitenkaan raaskinu enää purkaa, ja oikeastaan jos ompelisin taustalle kankaan, niin ongelma häviäis sillä. Nuo kuvioit ois ollut kivat myös koko viltin matkalta, mutta keksin ne vasta loppumetreillä. Valmiin viltin päälle virkkasin vielä violettia (Novita wool) ja sinistä (Aito suomalainen sukkalanka) siksakkia... "En sanois että kaunis, mut hirveen persoonallinen". Parasta tässä oli: ei yhtään ommeltavaa saumaa!!


 Valmiin peiton koko noin 45cm x 65cm. Tämä tuli valmiiksi kahessa päivässä. Ja tosiaan kun suunnittelematta lähin matkaan, niin tuo peitto on neulontasuuntaansa nähden vähän hassun muotoinen. Leveä, mutta lyhyt (vähän niinkuin parisängyn peitto), joten käytössä nuo raidat onkin pystyraitoja eikä vaakoja :)


Tästä harmaasta viltistä tuli älyttömän pehmeä ja lämmin. Kumpa olisin varannut sitä 30 kerää, ni oisin saanut peiton vähän suuremmallekin ihmiselle :)
Olin taas innoissani näistä valmiista töistä, että kuvatkin on sen mukasia. Voi kun joskus malttais rakentaa ihan kunnon kuvauspaikan ja taustan... ja lukea vaikka kameran käyttöohjeet...

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Olen onnellinen

Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni oon tajunnut miltä stressi tuntuu. On ollut aika paljon koulujuttuja sekä yksi mulle tärkeä mekkoprojekti. Tänään lähden henkilökohtaisesti saattamaan mekkoa omistajalleen, se on pientä hienosäätöä vaille valmis.

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen päivä. Oon ommellut ja kuunnellut hyvää musiikkia. Päivän kruunasi myös putkisetä, joka kävi juuri aukaisemassa meidän lattiakaivon, jolla on ollut taipumusta tulvia. Sieltä löytyi läjä möskää.

Tänään olen onnellinen. Monestakin syystä. Otin valokuvia meidän kodista, asioista, joista erityisesti iloitsen ja jotka on mun mielestä mukavia juttuja meidän kotona.

Mekon lisäksi oon kyllä tehnyt taas paljon muitakin käsitöitä, lähinnä neulomisia, mutta oon aina alottanut uuden, ennenkun oon saanut edellisen valmiiksi, joten mulla ei oikeastaan ole mitään valmiita juttuja nyt esiteltäviksi.

Tässä ilonaiheet:

Ikean purkit on aivan täydelliset neulopuikkojen ja virkkuukoukkujen säilytykseen. Järjestin ne koon mukaan, niin samankokoset löytyy helposti.

Birgitta edustaa. Mulla on aina vaarana tökkiä nuppineulalla päähän, kun sovitan mekkoa ystävälle sovitusnuken sijaan...


Neiti Marple hatut. Nämä tuli siinä ihanassa laatikossa. Ajattelin pienentää toisen lieriä vähäsen.

Hääpuku on ihana koriste makuuhuoneen seinällä. Varsinkin auringonvalossa. Tuo käsin ommeltu reuna valmistui kaksi tuntia ennen vihkimistä.

Oisko elämäni ensimmäinen tämmönen kuva?



<3

Herkuton helmikuu on onnistunut hienosti, paria poikkeusta lukuunottamatta ;)

Ihana keltainen ukulele. Mun repertuaari tällä instrumentilla rajoittuu virteen 552.

kls.
Pakko on vielä näin jälkikäteen lisätä tänne loppuun jotain, kun tuo ensimmäinen lause ei sovi tähän muuhun kokonaisuuteen mitenkään. Pointti oli siis, että viimeaikoina on stressannut ja paljon, mutta tänän on kiitospäivä :)

lauantai 9. helmikuuta 2013

Maailman kaunein pahvilaatikko

Mun yhdellä tädillä (eri täti kuin se, jolta sain säkillisen lankoja joululomalla..) on muakin korkeampi keko vanhoja nahkasia matkalaukkuja. Vanhat matkalaukut on ihania. Oon yrittäny ettiä semmosia kirppareilta ja itseasiassa ihan oikeista osto- ja myyntiliikkeistä niitä löytyy aina sillon tällön. Kuitenkin kaikki jotka oon löytäny haisee aina NIIN pahalle ja niissä kasvaa ties kuinkaa monta sientä ja jäkälää, että oon ihan suruttomasti jättänyt ne ostamatta. No, takaisin niihin tädin matkalaukkuihin. Pääpointtihan tässä asiassa oli, että ne on täynnä lankoja! (myös yksi syy, miksi oon semmosta matkalaukkua kaipaillut).

Ian innostama päädyin yks päivä tilaamaan Monkin verkkokaupasta kevätkivaa alehintaan. Paketti tuli lähisiwaan ja oottelin tietenkin jotain h&m -tyylistä pussukaa, mutta arvatkaapa mikä siellä odotti?! Jotain ihanaa ja vaaleanpunaista, jota siwan myyjätätikin heltyi kehumaan sieväksi!

Tadaa!




Voitte varmasti uskoa kuinka täpinöissäni oon vieläkin!! Voisin tilata Monkista jotain ihan vaan siksi, että saa näin kauniin laatikon :D

No, mullehan tuli tietenkin heti mieleen, että koska tämä matkalaukku ei puske sammalta, eikä haise. Siispä täytän sen langoilla! (tähän väliin vois taas lohkaista hirmu hauskan vitsin siitä kun mulla ei ole yhtään lankoa, mutta onneksi lankoja on. Hahaahaaa.)

Ja tähän väliin vielä ilonaihe, jonka meinasin jo unohtaa! Sen lisäksi, että laatikko on ulkopuolelta kuin karkki, oli sisäpuolen suloisuus myös muutaman ilohypyn arvoinen! 


Samalla kun valitsin kaikki ihanimmat ja kauneimmat ja kuvauksellisimmat kerät matka-arkkuun sain samalla vähän järkättyä myös niitä ei-niin-hienostuneita myttyjä. Mutta seuraavissa kuvissa siis lankojen matkalaukku!






Ihan vain välihuomautuksena sellainen asia, että tässä kuvailun lomassa vaihdoin välillä lankojen järjestystä. Vois saada semmosen käsityksen, että laatikko on Jättisuuri ja lankoja Sikapaljon :D


Ylävasemmalta: neljä kerää (ruskea ja turkoosit) Rowan felted tweed, kaksi kerää (vaalea viher-turkoosi) M&K Mohair , kaksi kerää (v.pun.) Cewec Miranda. Keskirivi: kaksi kerää (valk. ja harmaa) Gjestal Bris (se ihana villa-soija!), kaksi kerää (kirjavat) Cewec Delano, neljä kerää (sin. ja t.harmaa) Cewec Valley, yksi kerä (turkoosi) Gedfira Riana, kaksi kerää (siniharmaa ja punanen) Novita Rose mohair. Alin rivi: Novita Wool, Gjestal Maija, Novita Sylvia (harmaat), Novita Silmu (sini- ja harmaankirjavat) sekä Novita Puro (sinikirjava)

Tätä asettelua varten multa tyhjeni yksi lipaston laatikko, joka on kyllä erittäin täydellinen juur lankojen säilytystä varten. Ehkä laitan langat toistaseksi vielä takaisin sinne ja täytänkin tämän vaaleanpunasen unelman vaikka niillä vauvanvaatteilla, joita oon viime aikoina neulonut ihan kasaksi asti. Tosin se tyhjä lipastonlaatikko oli hyvä keino perustella T:lle miks tarviin vielä lisää lankoja :D

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Yhteinen seikkailu

Meillä oli syksyllä kuviksen kurssi ja tässä yksi mun töistä. Työn aiheena oli "minun karttani" ja siihen piti liittää joku itselle tärkeä valokuva (mustavalkotulosteena). Laitoin tietenkin hääkuvan. Vaikka vierastankin oman naamani tunnistettavasti näyttämistä täälä, niin tuossa se nyt onnesta soikeena hymyää. Ja T myös.


Jotenkin tähän tunnelmaan sopii nyt kuin nappi silmään Mustarastaan kappale Niin kaukana, niin lähellä. Erityisesti sanat:


"Olen harhainen kevät
Olen versova puu
Olen enkeli taivaan
Olen naurava suu
Olen raikas kuin tuuli
Olen nouseva kuu
Olen Jumalan lahja
Olen kylkesi luu."


Ja kylkesi luu on aihe, josta oon tuumaillut erästä toistakin maalausta väsertää, saapa nähdä saanko tämän kevään aikana aikaseksi. T on hyvä muusa :) Se on kuitenkin maalannut tai piirtänyt musta jo vaikka kuinka monta kuvaa ja mää en siitä yhtään. Kirittävää on. Mutta lupasin neuloa villapaidan, nih.