torstai 19. joulukuuta 2013

Tynnyrisauna


Ehdotin puolivitsillä T:lle jospa ostettais kokoamista vaille valmis piparitalo. Tuleva arkkitehti tuhahti siihen järkyttyneenä: "sehän ois sama ku ostais pakettitalon!". Ei sitten ostettu. Vaan tehtiin itte. Mutta eipä kelvannutkaan meille mikä tahansa piparimökki, vaan tänä jouluna meidän keittiössä pölyttyy piparitynnyrisauna! (Vai pitäiskö sanoa tynnyripiparisauna?). 

Ei ruvettu kuitenkaan vääntämään pitkästä tavarasta, vaan kelpuutettiin kaupan pakastealtaan piparitaikina. T käytti jotain hienoa tietokoneohjelmaa ja piirsi suunnitelmat 3D-malliksi, sekä piirsi ja leikkasi kaavat. Minä sain kaulitsea taikinan.

Kunnianhimoinen suunnitelma.
Paistetut saunanosaset saivat muutaman päivän odottaa kokoamista ja ikävä kyllä niistä oli muutama murtunut. Alotettiin projekti siis liimaamalla (sokerilla) rikkoontuneet osat yhteen. Vielä ikävämpi kyllä, palat rikkoontuivat lisää liimatessa. Ei siis oltu kovin tyytyväisiä rakennusmateriaaleihin.


Raastinraudalla saa kätevästi hiottua vänkyriä reunoja...

Lauteet paikallaan! Oho, laskuvirhe ja yksi seinäpaneli sojottaa...
Tässä vähän koristeluaineksia, joista tehtiin mm...

 Paanut saunan kattoon!

 T ehdotti alunperin että tehtäisiin kattopaanut apteekin salmiakeista, mutta tässä vaiheessa vuotta ei ois ennää sinni riittäny. Paloitellut lakumatot kelpas aiva hyvin.

Hyvin tuulettuva yläpohja! Vänkyrät reunat olis tosiaan kaivannut vähän enemmän hiomista.


Jymy-kiuaskivet! Sekä suunnitteluvirhe: piippu ikkunan edessä?

Ja lopulta pytinki koko komeudessaan: En sanois että hieno, mutta hirrrveen persoonallinen!
Apteekin salmiakeista tehtiin koristelaudat oven ja ovi-ikkunan ympärille. T: "koristelaudat ei kyllä oo mitään oikeita koristeita, niillä vaan peitellään virheitä...". Niinkuin tässäkin tapauksessa, uunissa ylikiehunutta ikkunalasimassaa (muumitikkari).








maanantai 9. joulukuuta 2013

Paiselapaset

Päiväkotiharjottelussa alkoi just seittemäs eli toiseksi viimonen viikko! Käsityöt ja muut turhakkeet on jääneet iltaisin lagaamisen jalkoihin. Pidän myös edelleen yllä sitä langanostolakkoa, ja jämälangoista on niin vaikea neuloa mitään "muuten vaan", ja hienoja projekteja varten säästettyjä lankoja en raaski vielä käyttää (eikä projekteja ehdi alottaa). Siksipä, kuin taivaanlahjana, bongasin Pyhäjoen seurakuntatalon eteisesti laatikollisen lankaa! Lapussa pyydettiin ottamaan ja neulomaan lähtysmyyjäisiin lapasia, sukkia ym. Juur siis täydellinen projekti mulle. Neuloa ku pitäis vaan neulomisen ilosta, muttei omat lankavarastot nyt riitä eikä uutta voi ostaa. Enkä tarvii mitään itte tai saa myytyä. Eli jos joku kustantaa materiaalit niin minähän tytty neulon! Neulasin sitten melkeen yhteltä istumalta kuplalapaset (ohjetta ja ideaa täältä). Nappasin siis mukaani kaks kerää Nallea, metsänvihreän ja pinkin. Tein naisten sekä lasten lapaset, isoissa pinkit ja pienissä viheriät kuplat. Itsenäisyyspäivänä kävin palauttamassa valmiit tekeleet laatikkoon, mutta hoksasin siinä, että olin unohtanut kuvata ne (miksi se kameran esiin kaivaminen on niin työlästä?!). Pyysin sitten äkkiä T:n kuvaamaan ja tässäpä ne ovat; ikuistettu hämärässä puurojuhlassa puhelimen kameralla. Kiitos ja anteeks.


maanantai 11. marraskuuta 2013

Kynttilänvalantaa

Onpas jälleen jäänyt vähälle tämä blogin päivittäminen. Mulla vie harjottelujakso niin paljon aikaa ja energiaa, ettei ehdi ja jaksa päivittää saati edes neuloa. Mutta onneksi lasten kanssa saa olla luova. Oon kuitenkin töitä varten jo tehnyt mm. runopussia ja tännäänkin läträttiin sormiväreillä :) Myös musiikkiohjausjuttuja on paljon mielessä muhimassa!

Nyt viikonloppuna kuitenkin, kun päätettiin jäädä Ouluun, oli yllättäen virtaa tehdä kaikenlaista.

Mulla on ollut kaapissa vanhoja kynttilänjämiä odottamassa uutta elämää ja nyt vihdoin valettiin muutama kynttilä.

Jaottelin eriväriset steariinit.

Pilalle keitetty kattilakin pääsi vielä hommiin.

Monikäyttöinen virkkuukoukku.

Ja tämän jälkeen juttu alkoikin mennä pieleen...
Joskus lapsena ollaan valettu kynttilöitä ja muistelin, että tuohon keskelle, langan kohdalle tulee kuoppa. "Uunituoreina" nuo näytti niin täydellisiltä. Väritkin oli hyvät: toinen kivan punainen, toinen oranssi. Sitten poistettiin nuo virkkuukoukut ja sitten kävikin niin, että kuopan syventyessä lanka taisi mennä kynttilän sisällä mutkalle.

Jäätävät kuopat! Taitaapi käydä niin, että sulatetaan nuo kynttilät vielä kipoissaan ja yritetään uusiksi. Kuopat voi kai täyttää jälkikäteen, mutta jos oltais viititty jättää virkkuukoukut paikalleen, niin lanka ois pysynyt suht suorana, vaikka kynttilä kuoppaantuisikin.


Steariinin loput imeytettiin sytykeruusuihin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Haarniskapaita

Esittelin viime helmikuussa erästä lankakekoa, joka maaliskuussa oli jo lupaavasti muuttamassa muotoaan (täälä). No, tänään vihdoin sain sen valmiiksi! Kyseessähän on siis T:lle lupaamani villapaita, jossa on korkea kaulus. Kauan siinä meni, mutta valmista tuli. Paitsi, että taidan jatkaa helmaresoria vielä muutamalla sentillä niin ei munuaiset tulehu...

Tittidii! Alotin siis pääntiestä, neuloin ensin vartalo-osan, sitte hihat ja lopuksi kauluksen. Ja mikä parasta, ei ommeltavia saumoja.
Jahas, lankojen päättelyä taitaa vielä olla...

Ja vajaassa puolessatoista vuodessa on T:lle kerääntynyt jo kiitettävä ukkomiehen pötsi?

Palmikkoa edessä. Takana vähän simppelimmät.


jämäneulomista

Syksy on ollut opiskelujen suhteen aika intensiivinen. Ei sillä ettenkö olis ehtinyt neulomaan, mutta tämä blogi on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle huomiolle. Oon kyllä neulonut paljon, mutta ne ei oikeen oo ehkä ollut semmoisia bloggaamisenarvoisia juttuja. En tiiä mistä moinen itsekritiikki yhtäkkiä pursuaa, mullahan on tiettynä teemana ollut täälä pitkään "ei mennyt niinku Strömsössä"... Asiaan on kuitenkin vaikuttanut myös se, että oon (jälleen) langanostolakossa ja oon yrittänyt neuloa nuita varastoja pienemmiksi. Totuus on kuitenkin se, että on paljon kivempaa saada joku kiva idea ja lähteä lankaostoksille ja sitten tehdä se, kuin tuumailla tuntikaudet jo olemassa olevan lanka-arsenaalin äärellä että mitähän sitä näistä...? Olen siis neulonut lähinnä sukkia pikkuväelle. Ja muutaman epäonnisen lapasen. Tämmöstä jämäneulomista.


Ylläolevat sukat ja lapaset on Maija-langasta. Sukkia oon neulonut toisetkin samanlaiset ja ne saattavat päästä tänä syksynä vielä käyttöön! Tuo kirjava lanka vaan jäi mua jotenkin häiritsemään, koska kuviopinta ei ollutkaan  kivan sekavaa, vaan väriosiot muodostaa typerät vinoraidat. Onneksi niissä lahjoitetuissa sukissa tätä ongelmaa ei ollut, mutta ilmeisesti kyse on siitä mistä kohtaa kerää neuleen aloittaa. Lapasissa tuohon päälimmäiseen tuli hyvin nuo värit, mutta alla on epäonninen. Kaikenlisäksi tuo pinkki Maija loppui kesken ja toisesta lapasesta jäi uupumaan peukalo. Jos tunnette lapsen jolla on vain yksi peukalo, niin nyt ois lapaset saatavilla!


Nämä toiset sukat taas neuloin Novitan Woolista (violetti) ja ruskea on sitä Sinooperin puuvillalankaa, josta neuloin jo slipooverin aiemmin.  Tuo puuvillalanka ei oikein soveltunut resoriin, mutta muuten tykkään näistä. Langoilla tuli aika erilaiset pinnat ja ne on raidoitettuina hauskan tuntuiset.

Meillä alkaa parin viikon päästä harjottelu, joka kestääkin sitten koko loppuvuoden. Vähän pelottaa se, että ehtiikö sitä enää missään välissä neulomaan, jos töitä on joka päivä se kahdeksan tuntia ja tehtävät päälle...Varmaan on pakko alkaa kulkemaan bussilla, että saan sekä aamulle että iltapäivälle 40 minuuttia neulomisaikaa bussissa istuen... ;)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kesäkuun neuloosi

UusHeräyksen sekä Kalajoen seurakunnan nuoriso ovat päättäneet reissata Tansaniaan. Reissun ajankohta koittaa noin vuoden päästä syksyllä. T:n kanssa ollaan niin pelkureita ettei uskaltauduta mukaan, mutta alusta asti koin kutsua osallistua reissuun matkakassan kartuttamisen muodossa. Siispä päätin neuloa lapasia, joiden myyntitulot lahjoitan Tansanianreissun tukemiseen.

Kesäkuusta tuntuu olevan jo tosi pitkä aika. Me lomailtiin koko alkukesä; tehtiin peltotöitä, kylvettiin pottua, siivottiin piha-aittaa, kunnostettiin huonekaluja, uitiin, saunottiin, paljuiltiin, pyöräiltiin, lenkkeiltiin, remontoitiin ja kuopsuteltiin kukkapenkkiä. Jossain välissä ehdin myös neuloa yhdeksän paria lapasia:


Tässä muutaman vuoden suht reippaasti neuloneena voin sanoa, että semmoset yksinkertaset ja nopeat työt on kaikkein kivimpia. Välillä rohkaistun alottamaan jotain isompaa, mutta keskeneräisten töiden kasa kyllä paljastaa, että ne ei sitten vissiin oo mun juttu. Siksi sukat, lapaset ja vaavinvaatteet on kaikkein mieluisimpia. Ne ei myöskään vaadi ohjeiden seuraamista tai pikkutarkkaa silmukoiden ja kerrosten laskemista. Osa näistä lapasista valmistuikin Star Wars -leffoja katsoessa (ohimennen mainitsen että olivat kyllä huonompia ja lyhyempiä (!) kuin muistin. Don't believe the hype..).

Ennen näitä Tansania-lapasia aloitin yhdet lapaset kälylleni. Niissä on samantapainen kuvio kuin nuissa toisissa valkoisissa (ylin kuva, ylärivin keskellä), mutta neuloin ne kirjoneuleena. Niistä on edelleen toinen pari tekemättä. Kuvion kirjailu jälkikäteen on paljon helpompaa ja tulee siistimpää jälkeä sekä kuviota voi miettiä ja mallata vasta itse lapasen valmistumisen jälkeen.

Viheriöistä, kanervaisista ja sinisistä lapasista uupuu vielä kirjailut. Tai ehkä jätän ne yksivärisiksi?

 Alla oleviin lintulapasiin oon erityisen ihastunut. Yritin etsiskellä mm. Pinterestistä kivoja lintuneulemalleja, mutta jotenkin ne ei vaan passanneet. Siispä, niinku mulla on tapana, suunnittelin oman. Kirjontalankana on Novitan Silmu langasta erotettu mohair(?) osa. Linnut on lapasissa erikohdilla ja eripäin ja erityisen hauskoilta ne näyttää kun lapaset on käsissä.


Tuolla ylimmässä kuvassa, jossa näkyy kaikki yhdeksän paria, lapaset on aseteltu sormenpäät  ylöspäin. Mutta käytössähän lapaset on suurimman osan ajasta juurikin sormenpäät alaspäin. Tää asia on hyvä muistaa kun suunnittelen kuvioita näihin. Teemaan liittyen lapasiin voisi kirjailla vaikka ristin, mutta kummin päin se sitten pitäisi laittaa, ettei kukaan saa väärää käsitystä?! ;)


Alla olevissa lapasissa on erään Pinterest-kuvan pohjalta suunniteltu kuvio. En tiedä miksi, mutta mulle tulee näistä mieleen krookus... Vähän jäi häiritsemään kun tuo kuvio on vähän turhan ylös (vai alas?) sijoitettu..pitää ehkä vähän jatkaa sitä vielä ranteeseen päin. Myös ylimmän kuvan yläoikeissa lapasissa (kanervan väriset) on sama kuvio, mutta epäkeskona ja silmun mohairilla kirjailtuna.


 En ostanut yhtään uusia lankoja näitä lapasia varten, vaan sain käyttää anopin ja kälyn lankavarastoja. Suurimmaksi osaksi langat on Novitan Seiskaveikkaa ja Nallea, osassa myös Sukkalankaa. Nuihin yksivärisiin ja kirjailtuihin käytin melko täysiä keriä, mutta aattelin hyödyntää myös pieniä jämänysiä ja neuloin nämä alla olevat raitalapaset. Raitojen suunnittelussa käytin tätä (mitä neroutta!!) ja ainakin kirkkaan vihreä sekä kirkas punainen on jotain tuntemattomia lankoja (päälimmäisiä lapasia tehdessä kirkkaan vihreä loppui kesken ja jouduin jatkamaan puoli kerrosta oliivinvihreällä...:)


Lapasista suurin osa on naisten s-l kokosia, mutta (vielä toistaiseksi) yksiväriset siniset mahtuu myös miehelle ja naisten s-koko taitaa olla passeli myös isommille lapsille. Nämä tulee myyntiin (mahdollisesti muutamien sukkien kanssa) Pyhäjoen lukiolaisten messuille 21.9. Kalajoen kristillisen opiston looshiin (kait..?). Mutta. Jos aivan välttämättä joku haluaa jotkut näistä ihanaisista lapasista itselleen, eikä malta odottaa/pääse messuille, niin huuda hep. Asia voidaan järjestää :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Slipooveri.

Eräänä päivänä eniten ärsytti se, että juuri silloin kun minä huomaan tarvitsevani kangasväriä, on Sinooperin kangasvärihylly tyhjä ja se täyttyy "vasta joskus syyskuun lopulla". Lohdutukseksi ostin sieltä kuitenkin neljä kerää hassunruskeaa saksalaista puuvillasekoitelankaa (Beach 55% puuvilla, 45% akryyli).

Toiseksi eniten ärsytti se, että langan vyötteisiin ei oltu merkitty tiheyttä ollenkaan, vain puikkosuositus. Aloin siis neulomaan pipua, mutta siitäpä olisikin tullut aikuisten kokoinen, joten vaihdoin taas suunnitelmaa lennossa ja siitä tulikin hieno slipooveri!


Helma, hihansuut sekä pääntie ovat sileää neuletta kaksinkerroin. Edessä ja takana helmineuletta (mahtaako noin "suuri" kuvio olla enää helmeä?) ja kyljissä sileää (yksinkerroin:) Alunperin haaveilin tähän shaalikaulusta ja katsoinkin vähän neuvoa "Pikku-hurmurin urheilullisesta ruutuneuleesta" (Moda 1/2009), mutta ei se sitten mitenkään passannut. Olisi T:n nalle saanut taas lisää vaatetta, pääntiestä olis tullut niin kovin pieni. Mutta kyllä siitä kauluksesta tuli oikein hieno noinkin. Varsinkin kun kaulusta vähän kääntää. Tuota kaula-aukon asettelua lukuunottamatta malli on aiva omasta päästä, ai että tuli hieno!


Ja sainpa vielä sen piponkin neulottua! Aivan passelinkokoisen. Päälaella "ropellit" solmussa, nysäsolmun sijaan (tämä pipo piipahti jo edellisessä postauksessa).


Palataanpa vielä siihen kankaanpainantaongelmaan. Kiersin siis koko kaupungin etsiessäni väriä kankaanpainantaan, askartelu- ja kirjakaupat. Lopulta vain Nappi-Kikasta löytyi. Eikä sieltäkään etsimääni harmaata. Ostin siis vaaleanvihreää. To be continued.

Minttu ja vadelma

Eräs kesäpäivä tein kävelyretken citymarkettiin. Lähtiessä en vielä tiennyt, että siellähän oli lanka-ale, päädyin siis joustamaan päätöksestäni olla ostamatta lankoja. Mutta, jos kahdeksan kerää Novitan lankaa saa yhdeksällä eurolla, niin jousto on mielestäni erittäin hyvin perusteltu. Ja, sitäpaitsi, (lähes) kaikki langat on jo neulottu. Ehkä nopein fuusio ikinä.

Miami-langat maksoi 1e/kerä ja niitähän löytyy vaikka mitä ihania karkkivärejä. Ja oon alkanut tykkäämään sen pehmeästä tunnusta, juuri sopiva vauvaneuleisiin (juu, edelleen neulon lähinnä pikkuväelle..). Valikoin kolmen värin yhdistelmän: minttu, vadelma sekä tasapainoittava vaalea harmaa. Ai että mitä ihanaa niistä sainkaan aikaan!


Yllä vasta epäselvä sneak-peek, koska mekko ei ole aivan vielä valmis. Siinä on kuitenkin juuri nuo kome ihanaa väriä yhdessä, värinvaihtokohdassa omaa pitsikuviota sekä pikkuiset raglanhihat. Valmiista mekosta parempien kuvien kanssa lisää sitten kun se on aiva valamis!


Mutta. Lankaahan riitti reippaasti myös näihin:

Ruskea lanka on Sinooperista, muistaakseni Beach nimeltään, 0,5e/kerä!!

Yksi kokoruskeakin eksynyt joukkoon...siitä myöhemmin lisää :)

Kuusi pikkuruista pipua. Ja päälailla solmu! Näissä suuntaa-antavana ohjeena solmupipo Modasta  (1/2009), mutta jälleen kerran eri lanka kuin ohjeessa, joten säätämistä riitti ennenkuin pääsin vauhtiin. Tämmösen neulasee parissa tunnissa ja ulkomuistista. Ja uskokaa tai älkää, niin lankaa jäi vielä yli! Pitäisköhän tehdä pari myös omaa kokoa?
Meidän lähipiirissä taas lisäännytään, voipi olla että useampikin pipo pääsee lahjapakettiin <3

Jatku.

Olisikohan aika lopettaa suunnittelematon kesätauko?

Lomalla ja töidenkin aikaan tuli tehtyä käsitöitä, varsinkin neulottua, varsin reippaasti. Kuvailut sekä pitkät koneella istumiset ei vaan kivojen säiden rinnalla niin houkuttanut. Nyt siis pikkuhiljaa yritän palata hyvään rytmiin ja esitellä täälä ennenkaikkea niitä kesän aikaansaannoksia, sekä vasta aloitettuja juttuja. Niin, ja paljon keväällä tehtyä on myös jäänyt mainitsematta.



Aloitetaan siis Palesta, joka syntyi samalla innolla kuin edelliset herrat Seppo ja Wilbur.

Tässä on Pale, karhuista rohkein.




tiistai 21. toukokuuta 2013

Päivä Vilpurilla.

Näet tässä Sepon ystävän, valas Wilburin.
On sillä laulut hauskimmat ja ääni ihanin:
uu aa uu. Uu aa uu.


maanantai 20. toukokuuta 2013

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Jääkiekkotuomarin pyhäpaita

Sitä mukaan kun oon saanut käsityötjuttuja myytyä, oon myös hyvällä omallatunnolla raaskinnu höllätä ostolakkoa. Alunperin lähdin Eurokankaaseen hakemaan lisää pitsinauhaa sekä pätkän kuminauhaa erääseen hameprojektiin, poikkesin sitten kuitenkin palalaarilla, ja mukaan tarttui viiden euron pala mustavalkoraidallista puuvillakangasta.

Hetken aikaa kangas sai odotella pussissa, kunnes T lähti torstaiaamuna aikaisin Tukholmaan ja mä valvoin yksin yömyöhään. Sain sitten inspiraation ruveta ompelemaan ja surautinkin sitten puseron melkeen yhdeltä istumalta.

Puisia nappeja.
Kivat, leveät kaulukset.
Ja hihansuissa tampit.
Ohjeena käytin siskolta lainattua Burda 4/2010, josta jo hiihtolomalla bongasin ihanan puseron. Päätin sitten kokeilla, miltä se näyttäisi raidallisena. Mitään kovin tarkkaa visiota mulla ei aluksi edes ollut, vaan etenin niin sanotusti perstuntumalla. Se tarkoittikin käytännössä sitten sitä, että kaavoja soviteltaessa huomasin, että kangas on ihan lenu. Ja langansuorat ylä- ja alareuna onkin ihan vinossa. Onneksi kaavat sitten mahtui kankaalle hyvin, sen verran riittävän ison palan osasin valita. En kuitenkaan ollut hoksannut, että hihansuut on tässä puserossa taitolla ja nurja puoli näkyy päällepäin. Se ei painetulla kankaalla välttämättä toimi, mutta antaa mennä! Ja lopulta paidan raidat kulkivatkin pystyyn eikä vaakaan...noh, mitä väliä. Oikeastaan jo alkuasetelma oli huolestuttava, ko. lehti on ruotsinkielinen! Eli ohjeiden seuraaminen oli käytännössä arvaamista ja yhden kappaleen kohdalla en ymmärtänyt miksi se oli piirretty leikkaussuunnitelmaan vain yhdesti, kun mun mielestä niin osia pitäis olla kaksi (tai siis neljä, kun kangas on kaksinkerroin...)!

Kuva lehdestä (Burda 4/2010).

Aika hyvin onnistuin, kielimuurista huolimatta!!!
Kaikki onneksi selvisi aikanaan. Lauantaina haettiin vielä ystäväjätskireissulla Nappi Kikasta napit. Omasta nappikokoelmasta löytyi kyllä tyyliin sopivia, mutta niitä oli aina liian vähän. Siitä syystä kai ostin epähuomiossa nappeja kaksi kappaletta liikaa? :D

T tuli viime yönä kotiin ja heti aamulla esittelin mitä olin sen poissaolon aikana saanut aikaseksi. Pusero on kuulemma hienoin mun tähän mennessä tekemä juttu (vaate, kai?) ;) Eli ihan perustellusti laitoin sen heti päälle sunnuntain piknikille.

Ja tässä lopullinen ja valmis versio mulla päällä. Tykkään tosi paljon!
Ja vielä lopuksi näkymä meidän parvekkeelta. Kaikki tuo viheriä on ilmestynyt perjantain jälkeen! KESÄ!!