maanantai 19. syyskuuta 2011

Week-end



Viikonloppuun kuului mm. useammat päiväunet, lauantai-illan telkkariputki (Suomen huippumalli haussa tallesta, Talentti, Hauskat kotivideot, joka olikin uusinta ja Armageddon-leffa.) hyvää ruokaa, hieno konsertti Mustarastaalta (monestikohan oon jo tässä reilun kuukauden sisällä itkeny Pyhäjoen kirkossa?!?!!) ja onneksi vähän ulkoiluakin.
Niin! Ja lukion järjestämät messut. Söin ainakin kuus metriä lakua,yöh. Ja melkein voitin kuumailmapallolennon, heh.

Mun kämppä alkaa pikkuhiljaa olemaan suht hyvin järjestyksessä. Siis jos tarkastellaan asiaa tän asuinhuoneen näkökulmasta, mulla tuo toinen huone on vähän niinkuin "spare oom", että siellä ei oikeestaan oo mitään muuta ku rojua lattialla...ja vaatekaappi nurkasa :D (mutta sieltä ei pääse Narniaan, kokeiltu on.)
Mielenrauhasta tähän tilanteeseen kertoo se, että laitoin yks aamu teetä! Jotenkin se, että laittaa teetä pannullisen, vain mukillisen sijaan, tarkottaa, että on hyvä olla. Joinkin noin kaksi kannullista minttuteetä. Kyllä pissatti.


Tuo teepannu on Aladdinin taikapannu. Yhdellä kaverilla oli semmonen, kuulemma joku valitut palat tilaajalahja yms. Rakastuin siihen ja oli pakko saaha samanlainen. Ja kappas, yheltä savolaiselta kirpparilta löytyi tismalleen samanlainen. 1,50e. Jee. Siihen kuuluu kyllä myös sihtikuppi, mutta mun mielestä minttutee pitää laittaa irrallaan veteen, ku ne lehet aukeaa noin hienosti. Pitää vaan muistaa kaataa kuppiin sitten siivilän läpi.












Loput kuvat on sunnuntaipäiväkävelyltä. Näitä mietin...

Miksi sähköpaimen paimentaa ponia (ja ihmistä), mutta ei hämähäkkiä kun se kutoo verkkoaan tuohon lankaan?

Kumoaako poni painovoiman? (kts. maha)



 Takiainen onkin oikeasti kasvi eikä eläin?



Trampoliinin läpi kaikki näyttää hienommalta?

Näen jokapaikassa kaksoisolentoja..?



Lapsi on rakas kun se leikkii?

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

TAIVAS HOITAA LASTAAN!

Noniin. Maanantaina pakattiin taas auto ja siirrettiin mun tavarat uuteen kämppään. Nyt oon kasaantuvien kouluhommien ohella imuroinu, silittäny, pyykänny, pyyhkiny ynnä muuten siivonnu tavaroita, vaatteita ja huonekaluja. Olo on jo helpompi, ja ehkäpä luottavainenkin.

Jee! Olin sittenkin ottanut kuvan siitä epäonnisesta kämpästä (siis kuvan, joka ei esitä pölyistä remontti-poikakaveria ahtaamassa jättimäistä jääkaappipakastinta pikkuruiseen keittokomeroon.) Tässä syy miksi ihastuin kämppään heti: kukkatapetit 70-luvulta peräisin :) Ikävä, sniif! 

Taivaan Isällä on varmasti syynsä ja suunnitelmansa kaikkeen mitä viimeaikoina on tapahtunut. Useinkin taakkaa tuntuu raskaalta ja epäreilultakin, mutta loppujen lopuksi voin sanoa, että joka kerta oon oppinut paljon. Vaikken ehkä lopullisesti ymmärtänytkään.

Mutta tässäpä muutama asia, jonka oon tässä vuoden sisällä saanut oppia:

Meidän Herra tosiaankin on Kaikkivaltias Jumala, jolla on valta Taivaassa ja maanpäällä.


Taivaan Isän aikataulu on eri ku mun aikataulu.


Jos ei tiedä minne mennä, on ok laittaa silmät kiinni ja mennä vaan. Mua johdatetaan.

Tähän väliin sopii hyvin kuva karille soudetusta veneestä :D
Jumala ei halua, että teen asioita kelvatakseni Hänelle. Taivaan Isä ei odota multa mitään suorituksia tai menestystä. Enkä voi tuoda niitä Hänelle vaikka haluaisinkin. Isä haluaa, että tulen Hänen eteensä tyhjin käsin, koska kädet täynnä muuta ei voi vastaanottaa sylillistä Hänen rakkauttaan.

On myös ok olla avuton, sitä varten ystävät ja perhe on. Kaikesta ei yksinkertasesti pysty selviämään yksin ja omin voimin.

Kuva Tinjalta.

Johdatus ei ole sitä, että kaikki asiat menee aina kaikista parhain päin eikä mitään pahaa tapahdu. Johdatus on sitä, että kun asiat menee pieleen, ne myös selviää.

Jumala on opettanut mut rakastamaan. Sekä itseäni että muita. Mutta ilman kokemusta Hänen rakkaudestaan sekään ei olis onnistunut. 

Bulgarian rantahiekka <3

Ja lopuksi. Mikään asia ei ole niin suuri - tai niin pieni, etteikö sitä vois tuoda Isän  tietoon. Hänelle ne kaikki on maailman tärkeimpiä. 
Ja tänne loppuun hehkutan vielä että selvisin ruotsin läksyistä, vaikka oon jo miljoona kertaa vannonut etten sörki sitä kieltä tikullakaan. Haha. 

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tasan käy onnen lahjat?

Ihan vaan ettette turhaan odottaisi: kämppäpostausta ei tulekaan. Eikä tule kämppääkään. Kaksi yötä sielä riittää kertomaan että laktoosi-intoleraatikon ois helpompi juoda tankkiautollinen punasta maitoa ku mun asua siinä kämpäsä. Huoh, ei muutaku taas muuttamaan.

Taitaa blogin kesäloma jatkua vähän sairaslomana, palaillaan joskus kun saan elämiseni taas kuosiin. Mo!